Tänään olikin se päivä kun uskalsi ensi kertaa liki neljään viikkoon muualle kuin sairaalaan tai kotia. Olikin mieltä piristävää päästä edes vähän kotonta pois, johan tuossa sohvan nurkassa tuli liki kaksi viikkoa maattua.
Hanna kiikutti minut ammattiosaston toimistolle postitustalkoisiin siksi aikaa kun kävivät lasten kanssa kaupoilla ja mäkkärillä. Laitetttiin porukalla reilut tuhat mainosta kuoriin ja nimet päälle. Liittokokousvaaleissa alkaa nyt olemaan loppukirin aika. Muutama viikko ja se on peli pelattu ja turha enää miettiä mitä olisi PITÄNYT tehdä. Hyvin olikin porukkaa paikalla ja mukava oli kavereiden kanssa pitkästä aikaa jutella ihan naamatusten. Minäkin otin yhden alkoholittoman siiderin. Eikö kuulostanutkin miehekkäältä...
Jalka kesti puolen tunnin automatkan suht mukavasti kun sitä piti kojelaudalla. Toimistolla oli koipi nostettava pöydälle (hyvää ruokalua vaan, toverit!) ja napattana yksi panacod. Ei tuo hitto vielä oikein kestä liikuttelua mutta pakkohan sitä on jossain välillä käytävä. Mökkihöperöksihän sitä muuten tulee! :D
Kiitokset vaan meidän ryhmän aktiiveille jotka (taas) vastasivat käytännön järjestelyistä. Ei tämäkään sota yhtä miestä kaipaa, onneksi... ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti