Tänään vietettiin perheen kanssa minun ja rouvan kahdeksatta hääpäivää. Hieman oli kehnot tarjoilut. Lapset söivät suklaata ja joivat mehua, me otettiin Hannan kanssa kahvit kahviossa. Minä sain siis luvan liikkua kun siirteet olivat 100% tarttuneet eikä ollut tulehdusta!!! Tämä uutinen oli kyllä kuin sata jänistä. Vaikka tässä ei olla murheen alhossa oltukaan niin fiilikset nousivat tappiin. Ja vielä kun sai pitkästä aikaa koko perheen kasaan.
Lääkäri tosiaan totesi tänään että hyvin on ihonsiirto onnistunut. Vaikka lääkäri ei ollutkaan leikannut lääkäri niin juteltiin niitä näitä jalan toipumisesta. N. kuuden viikon jälkeen otetaan rautatangot pois. Ruuvit jäänevät sinne siihen asti kun joudutaan seuraavan kerran avaamaan. Yleensä jää kuulemma jotain kipuja joita joutuu leikkaamaan. Sitten otetaan ruuvitkin pois. Tai sitten jos luudutetaan. Juoksujalkaa tästä ei kuulemma tule, hyvä kävelyjalka kuulemma saattaa tullakin. Mutta kyseessä on kuulemma piiiiitkä prosessi. No yllätys...
Maanantaina avataan seuraavan kerran siteet ja samalla poistetaan niitit. Sen jälkeen sitten kipsiä tai jotain tukea jalkaan. Mutta tuokin selviää kun leikannut kirurgi tulee vilkaisemaan.
Nyt, kun on vähän liikkunut, niin jalkaa alkaa koskemaan. Samoin kun liikuttelin varovasti varpaita niin aikamoinen kihelmöivä kipuaalto levisi pitkin jalkapöytää. Eikä hyvältä tuntunut kun kolhaisin koipea suihkussa käydessä. Mutta mitpä noista, eiköhän nekin ajastaan helpota.
Hitto että onkin hyvä mieli! :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti