Vaikka tarjoilussa onkin ollut päivän mittaan hieman toivomisen varaa, ei tänne aivan ole nääntynyt. Onneksi Vilma tuli koulusta auttavaksi kädeksi jos jotain tarvitsee.
On ollut melko hämmästyttävää huomata kuinka avuton ihminen on kun ei olekaan kahta kättä jolla tehdä asioita. Tai siis on kädet jos seisoo paikallaan, mitään ei sitten saakaan kannettu mihinkään.
Ajattelin laittaa kevyempää tomaattikeittoa jääkaapissa olevan makaroonimössön sijaan. Kumusin alalaatikosta paseerattua tomaattia purkin. Ajattelin silputa vähän sipulia ja valkosipulia keiton sekaan ja toki vaikkapa juustoraastetta. Seisoin keskellä keittiön lattiaa, tomaattipurnukka pöydällä, ja mietin hakisinko ensin kattilan vai mistä aloittaisin? Tulin siihen tulokseen että säilyke jää pöydälle ja makaroonimössö saa kelvata. Voi helvetti...
Yö kotona meni suht mukavasti sohvalla yhden panacodin voimin. Tänään ei ole tarvinnut edes ottaa lääkettä. Olin vähän ilkeä Hannaakin kohtaan, ihan leikilläni vain... Hanna vannotti kotonta lähtiessä etten vain kaatuisi päivän aikana. No, kun hän soitti kohta minulle niin oli "pakko" nakata sauvat lattialle ja vähän karjaista. Onneksi ei ajanut ojaan ja pyysinkin anteeksi oikein nätisti. Olipa hauskaa, heh...
Vakuutusyhtiöönkin soittelin taas täään. Eilen yhtiön ystävällinen työntekijä sanoi että jotain kotipalvelujuttuja tälläisissä tapauksissa korvataan. Mutta tänään siellä oli joku vanhempi rouva joka naurahti että "se on vaimon homma siivota ja hoitaa sinua ja kotia muutenkin!". No, vakuutuksessa kuitenkin sanotaan että "kodin- ja lastenhoidosta aiheutuvat välttämättömät
ylimääräiset menot kunnallisen kotihoidon taksojen mukaan". Kun työmaalta vielä saataisiin vahinkoilmoitus menemään vakuutusyhtiöön niin asia rupeaisi siltä osin selviämään.
Mielenkiintoinen blogi sulla :) Oon itse ollu muutama vuosi sitten yli neljä kuukautta kävelemättä. Mulle tehtiin paljon ihonsiirtoja ja vähän amputoitiinkin jaloista. Pidä puoles noissa kodinhoitoasioissa, ei todellakaan kuulu vaimon tehdä kaikkea :)
VastaaPoista