Keskiviikosta asti on tullut makoiltua sohvalla. Keskiviikkona, kun pääsin sairaalasta kotia, kinkkasin keppien kanssa katsomaan yläkertaa ja lasten omia huoneita. Tai siis Vilma sai oman huoneen, pienemmille jaettiin iso huone. Keittiössä olen käynyt muutaman kerran ja ruokapöydässä liki joka ruoalla. Mutta sanalla sanoen on aika pienet ympyrät. Syynä se että jalkaa alkaa pakottamaan aika tavalla, kun sitä pitää yhtään alaspäin.
Edellä mainituista johtuen, alkaa ilmapiiri aina hetkellisesti kiristyä. Varsinkin aamut tuntuvat olevan, huonoista yöunista johtuen, aika rankkoja. Ei niinkään minnulla mutta rouvalla... Kun minä huhhaan yöt pillereitä etsien, telkkaria katsoen kun ei saa nukuttua ja lapset alkavat tappleunsa jo ennen kukonlaulua, on Hannalla päivä pilalla jo ennen kuin se edes alkaa. Minä kun olen vielä siinä kunnossa ettei minusta ole mitään apua oikeastaan missään hommassa. Kun vielä näkee, miten koville toisella ottaa, on itselläänkin tosi paha mieli. Mutta minkäs teet, pakko jotenin on selvitä. Ja selvitäänkin!
Eilen Ruski pääsi metälle, samoin tänään. On se mukava kun appiukko ja kaverit käyttävät koiraa metällä kun isäntä on sohvaperunana! Hanna kävi eilen hiihtämässä neljän kilsan lenkin lasten kanssa ja samalla reitillä ovat nytkin. On siinä minulla reippaita perheenjäseniä!:D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti