Ihan kipsissä

Köpöttelin juuri kyynärsauvojen kanssa aulan vessaan ja takaisin. Veren pakkautuminen jalan alaosaan aiheuttaa aikamoista kipua. Mutta jos tällä kivulla selviää niin kotia lähden kun vain lupa tulee!

Aamulla kävi leikannut kirurgi, Aulamo nimeltään. Hän kertoi tarkemmin leikkauksesta ja toipumisennusteesta. Leikkaus oli sillä tapaa poikkeustapaus ettei normaalisti faskiotomiaa ja luiden korjailua tehdä samalla vaan väliä on 7-10 vuorokautta. Nyt toimittiin näin että lihakset säästyisivät mahdollisimman pienillä vaurioilla. Kyllähän toipumisaikakin lyhenee, hyvä niin.
Neljän kuukauden toipumisajasta oli alustavasti puhe, sitten voidaan alkaa kokeilla painon varaamista jalalle. Siirteet eivät saa hangata kenkään tai muuhunkaan eli aika lyhyitä etappeja aluksi mennään. Kirurgi sanoi että nilkka pitää saada oikeaan kulmaan ja väänsi sen 90 asteen kulmaan. Se sitten sattuikin aika tavalla. Hoitaja toi taas huimaavia lääkkeitä että saadaan niitit pois ja kuoputeltua kuolioon mennyt kudos pois.

Kuolio jalan sivussa.

Niittien poisto menikin ihan ok, lukuunottamatta yhtä. Se oli jotenkin yhteydessä ukkovarpaan hermoon ja poltti/säkenöi ihan hitosti kun niittiin hipaisi. Mutta sekin lähti kun hoitaja otti pihdeillä kiinni ja minä sätkin jalkaa. Yhteistyöllä, nääs...
Kuolio ei ollutkaan kovin syvä. Ainoastaan pintanahka oli kuollutta mutta siihen se jäikin. Ei aiheuta kuulemma ongelmia.
Jalka laitettiin iltapäivällä kipsiin ja samalla nilkka väännettiin lopullisesti oikeaan asentoon. Nilkka liikkui jo ihan omin avuin kun sitä vähän ensin väkisin murjottiin. Kipsi  on sellainen lasikuidusta väsätty avattava malli että haavat saadaan hoidettua.

Kun asiat alkaa olla näin hyvällä mallilla, kaikki siis mennyt tähän asti putkeen, alkaa oikeasti olla hinku kotia. Sosiaalialan ihminenkin kävi neuvomassa, samoin työsuojelupiirin ihminen soitteli. Eiköhän asiat jatka tästä omalla painollaan. Hyvä mieli, edelleen! :D