Lääkäri kävi aamulla kyselemässä mitenkäs tänään voidaan, paljon kipuja? Eilen vaihdettiin siteet, kolhin koipea vähän suihkussa (juu, ei tarvi auttaa!!!) ja sain luvan likkua, niin koipea puristeli ja kolotteli pitkin päivää. Pyysin siihen kipulääkettä, kuten tapana oli. Illalla pyysin vielä yötä vasten mutta hoitsu laittoikin hanttiin: pelkkää pamolia joka joutavana lääkkeenä lopetettiin jo yli viikko sitten. Mutta sen verran taipui että jos pamoli ei auta niin yötä vasten voi saada oiekaakin lääkettä.
Ongelmahan tässä oli se, ettei lääkäri ollut määrännyt muuta kuin opiaatteja tai buranaa/parasetamolia. Eikä noilla jälkimmäisillä ole mitään tekemistä OIKEAN kivunlievityksen kanssa. Tänään lääkäri sitten sanoi ettei kotia pääse jos pitää vetää huumeita. Hän määräsikin panacodia ja arcoxia kipuihin jotka tuntuvat auttavankin ihan ok. Eikä jalkaa tänään ole juurikaan edes koskenut. Varsinkin aamu oli yön levon jälkeen kivuton. Kyllä lääkäri lupasi että yötä vasten voi vahvempaakin saada jos nukkuminen ei onnistu. Mutta eiköhän se onnistu, onnistuihan se viikon verran jo tuossa välissä.
Hanna kävi taas lasten kanssa. Syötiin jätskiä ja lapset katsoivat yle areenasta lastenohjelmia. Riittää näköjään että iskä on läsnä, ei tarvitse kyljessä kiehnätä.
Huomenna otetaan niitit pois jos suunnitelmat pitävät. Toivottavasti leikannut lääkäri pääsee paikalle, olisi aika paljon kysyttävää jatkosta. Samoin pitää huomenna yrittää tavoittaa sairaalan sosiaali-ihmistä, siltäkin olisi kyseltäviä asioita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti