Väsähtänyt raaja

Kaksi viikkoa sitten sain kenkään laitettavan, mallin mukaan tehdyn tukipohjallisen. Liikkuminen helpottui mutta kivut sen mukana lisääntyivät. Ennen pohjallista kulkeminen rajoittui muutamiin kymmeniin metreihin kerralla, nyt matkaa taittuu parhaimmillaan muutama sata metriäkin.
Mutta voi helkutti että käveleminen alkaa koskemaan jalkaan! Varsinkin kun yrittää ajatuksen kanssa askeltaa oikein. Hieman helpompaa on tallustaa jalka vinossa mutta käsittääkseni nyt olisi takoitus opetella ja totutella kävelemään oikein. Jalka väsyy jo pelkästä paikallaan seisoskelusta niin paljon, ettei meinaa päästä enää uudelleen liikkeelle. Saatikka jos pienen kävelyn jälkeen hetken huokaisee.
Pari päivää on ollut viikon sisällä, että on "joutunut" kävelemään tai seisoskelemaan jonkun aikaa, vaikkakin on saanut aina välillä istahtaa. Seurauksena on ollut seuraavana päivänä se, ettei kipupurskahdukset ole talttuneet edes panacodilla. Jännä tunne, kun jalka on jotenkin yleisesti ottaen kipeä mutta aina jostakin purskahtaa sellainen kipupiikki joka säteilee polveen asti.

Jumpasta, lymfasta ja tukisukasta on ollut se ilo, että turvotus on aavistuksen verran laskenut. Ehkä osittain siksi varpaat ja nilkkakin on alkanut hieman paremmin liikkua. Turvotuksen laskun myötä ihonsiirteet ovat menneet hieman kurttuun ja nyt mietityttää että pesiytyykö noihin monttuihin jotain pöpöjä. Pitänee kysyä ensi viikolla lääkäriltä kun on röntgen ja lääkärin tapaaminen.
Jumpassa on nyt keskitytty liikuttamaan varpaita että jalkapohjan kaaren lihakset vahvistuisivat. Tuntuu oudolta kävellä, kun jalasta puuttuu liki kokonaan elastisuus. Varsinkin kun jalka väsyy, eikä siihen paljoa tarvita, kävely menee tökkimiseksi. Tänään jumppa jäikin liki kokonaan pois, kun jalka oli niin hiton kipeä toissapäiväisestä liikkumisesta. Pitäisi liikkua, mutta juuri sen verran, ettei jalka kipeydy liikaa. Siis vain sen verran että sitä pystyisi vielä jumppaamaan. Aika hakemista, että löytää tasapainon näiden välille. Varsinkin kun se kaikkein pahin kipu ja väsymys iskee yleensä vasta seuraavana päivänä. Jalkaa myös kuumottaa välillä, ihan kuin seisoisi toinen jalka kuumassa vedessä.

No, näillä mennään. Jalkaa pitää vain oppia kuuntelemaan. Eihän sitä tiedä vaikka se joskus alkaisi ennustamaan säitä! :D

Kenkä jalassa, jalka kengässä

Tiistaina proteesipajalta kävi kaveri sovittelemassa kenkään laitettavaa pohjallista. Hyvinhän tuo sopi kun repi lenkkarista kaikki irralliset osat sisältä pois. Jalkakin mahtui kenkään kun avasi kaikki nyörit levälleen. Mallin mukaan tehdyn pohjallisen avulla kävely muuttui heti paljon luontevammaksi. Pohjallinen tukee jalan holvia, joka on lässähtänyt ilmeisen lopullisesti.
Nyt on huomattavasti helpompi yrittää pitää polvi ja varpaat kävellessä oikeassa linjassa. Onkin aika vekkulia miettiä joka askeleella miten laitetaan kantapää maahan ja rullataan jalkaa kohti varpaita. Ja sitten kun tasaisesti koskee sekä ukkovarpaan että pikkuvarpaan kohdille, tietää askeleen onnistuneen liki pitäen oikein. Ja sitten taas uudestaan ja uudestaan...
Tänään kävelin Helsingissä rautatieasemalle hissun kissun sellaisen 15 minuuttia. Vaikka vähän ennen liikkeelle lähtöä tuli otettua panacod, niin istumaan päästessä piti jonkin aikaa huokailla ja etsiä sopivaa asentoa. Sitä ei junan penkissä ollut helppo löytää.

Tänään oli Helsingissä "Anna aihetta peukkuun-järjestötoimijat vaikuttajina sosiaalisessa mediassa"- seminaari. Paikalla oli loistavia puhujia mm. Teemu Leinonen Aalto-yliopistolta, Pauliina Mäkelä Kinda Oy:stä, Piritta Seppälä ja Jere Majava. Hyvä päivä, tuli paljon uusia ajatuksia. 

Onpa hauskaa, miten ihminen voi tulla hyvälle tuulelle siitä, kun saa TOISEENKIN jalkaan oikean kengän! :D

Kippeel jalal...

Nyt on reilut pari viikkoa tullut kinkattua geishakengän kanssa. Kuten arvelinkin, liikkumisen lisääntyessä myös kipuilut ovat lisääntyneet. Panadolilla, panacodilla ja buranalla on siivitetty päivää, yleensä aamusta iltaan.

Viikko sitten käpyteltiin kavereiden kanssa viikonloppu Rytöniemessä mökköstelyn merkeissä. Lapset viihtyi ja mukavaa oli kaikin puolin. Liikkuminen epätasaisilla poluilla otti jalan päälle aika kovastikin, kun vielä jokaisella askelella piti erikseen miettiä, mihin jalkansa laittaa. Hauskaa oli myös köpötellä aamulla pariinkin otteeseen ulkohuussiin. Tällä koivella ei voi tuotakaan hommaa jättää ihan viime tinkaan, saattaa joutua housupyykille! Kun kolme päivää tepsutteli poluilla, saikin maata maanantain sohvalla koipi tyynyn päällä. Näin se vain näyttää menevä.

Vappuilkamat paleltiin Simpeleen työväentalolla. Porukkaa oli toista sataa ja ihan hyvä tunnelma. Sunakin piti hyvän puheen.

Eilen juhlittiin Niinan synttäreitä hyvän ruoan ja vielä paremman seuran merkeissä. Nuoriso jaksoi lähteä jatkamaan kaupungille mutta maalla asuvat vanhukset suuntasivat kotia.

Fysioterapiassa käyn kerran pari viikossa. Jotain apua tuosta jumpasta on ollut, kun nyt saa melkein kaikki varpaat oikein kovasti yrittämällä lattiaan. "Nimetön" varvas vain on ihan "hönttö", siihen ei elämää ole saanut. Mutta jahka turvotuksen laskettua siihenkin jotain eloa tulisi. Lymfahieroja antoi kokeiltavaksi tukisukan joka aika hyvin poistaakin turvotusta. Turvotus toki palaa heti kun sukan ottaa pois. Mutta josko se siitä lymfahieronnan kanssa alkaisi poistumaan lopullisesti.

Kävelyn opetteluahan tämä omatoiminen jumppa suuremmalta osin on. Jotenkin tuntuu hassulta ettei enää edes muista, miten "oikeasti" kävellään. Ohjeena on, että kotona mahdollisimman paljon paljain jaloin kävelyä, että hermoärsykkeitä tulisi jalkaan. Tuntuu jännältä kävellä, kun jokaisen askelen yrittää ajatuksen kanssa saada menemään oikein. Yllättävän raskasta, myös henkisesti.

Vekkuli asia on tuo kivun kanssa eläminen. Jossain vaiheessa kotona maatessa kipuja ei kauheasti ollut, pystyi olemaan ihan ilman lääkkeitä. Mutta nyt liikkuessa se on mahdotonta, vaikka kivut tulevatkin enemmälti paikoillaan ollessa. Mutta tuohon kipuunkin näemmä tottuu ja osaa iloita siitä kun välillä ei koskekaan ihan niin paljon. Sekin lohduttaa, että yleensä kivut johtuva siitä, että jotain on tehnyt. Eli kipujen kanssa, pienin askelin kohti parempaa huomista.

Jouni kävi ropaamassa tänään veneen sähköjuttuja kondikseen. Ensi viikolla lasketaan vene vesille ja mennään viikonlopuksi mökköstelemään. Siellä sitä saa taas hyvää reeniä jalalle ja mielelle, kun kompastelee kivikossa. Mutta sitähän se jumppari suosittelikin!