Tänään tuli piipahdettua leikkaussalissa vaihdattamassa nahkaa reidestä jalkaterään. Vaikka talossa tuntuu olevan ruuhkaa niin käsky leikkaukseen tulikin jo 9.30. Paikallispuudutuksesta oli ollut puhetta mutta selkäytimeenhän se puudutus kuitenkin meni. Ihan hyvä niin. Leikkaus itsessään ei kestänyt kuin puolisen tuntia. Oli aika vekkulia, kun sähkökäyttöisellä "juustohöylällä" irroitettiin ihoa, niin tunto oli osittain tallella. Ei tosin tuntunut kipua mutta kuitenkin. Nyt odotellaan kolme päivää jalka tiukasti paikallaan. Lauantaina paketti avataan ja toivotaan parasta. Viikossa pitäisi nahkojen olla kiinni että päästään eteen päin. Jotenkin huojentunut olo, kun vähän päästiin eteenpäin oikeastaan ensimmäistä kertaa onnettomuutta seuranneen leikkauksen jälkeen. Vaikka tässä ei ole murheen alhossa oltukaan niin ihan hyvät fiilikset!
Hanna tulee tänään käymään, valitettavasti ilman lapsia. Koko katras tuntuu olevan nuhan kourissa. Appivanhemmat menevät heitä (taas) vahtimaan. Kyllä on mahtavaa kun on isovanhemmat auttamassa, isot olisi ongelmat tämänkin hässäkän kanssa ollut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti