Tänään oli ensimmäinen käynti keskussairaalassa sen jälkeen, kun sieltä 1,5 kuukautta sitten pääsin pois. Päivän aiheena oli jalan röntgen ja K-piikkien poisto. Röntgen meni ohi kuin itsestään, ja ehdin käydä moikkaamassa osasto viidellä pötköttelevää kaveria.
Hyvissä ajoin kinkkasin ortopedian polille ja siellä jo innokkaat miehet odottelivatkin. Ortoosin ja siteiden poiston jälkeen herrat kaivoivat pirtupullon kaapista. Ei siitä kuitenkaan ryyppyä saanut vaan sillä hölvättiin K-piikkien juuret. Bakteerit juotetaan niin känniin etteivät ymmärrä piikkien poiston jälkeen suunnistaa valmiista reiistä jalan sisälle. Näin ymmärsin...
Aikamme siinä heitettiin huulta ja kaverit kaivoivat työkalun esille. Tonget olivat liki samanlaiset kuin mitkä tahansa jokaisesta työkalupakista löytyvät. Naislääkäri otti tonget ja nyppäisi piikit pois. Ei kipua, ei huutoa eikä tuskanhikeä! Verta vuoti reiistä aika tavalla mutta sekin tyrehtyi nopeasti. Ennakkoajatuksiin nähden aika mitätön juttu. Harmi kun eivät antaneet tikkuja mukaan, säännöt kuulemma kieltävät. Nyt pitää vielä pari päivää malttaa olla saunomatta mutta pääsiäissaunaan pääsee!
Röntgenin perusteella remontti on ihan hyvin onnistunut. Viikko mennään puolipainovarauksella, sitten saa alkaa tallaamaan. Kolmen viikon päästä on kirurgin tapaaminen ja sen jälkeen saa tuen pois. Sitten oikeasti näkee missä kunnossa jalka on ja mitä sillä pystyy tekemään. Aika huonolta tuo tässä vaiheessa tuntuu. Koipi on edelleen aika turvoksissa ja nilkkakin tuntuu aika kipeältä. Mutta kaikki aikanaan, ei toinna hättäillä.
Eilen juttelin aluehallintoviraston tarkastajan kanssa. Joskus kesällä selviää, vievätkö tapaturmani eteenpäin. Vakuutusyhtiönkin kanssa soittelin, sielläkin paperit pitäisi olla kunnossa. Pari kuukautta tapaturman jälkeen ainakin paperiasiat alkaa olla kunnossa. Kunhan tuon koiven saisi vielä kondikseen mutta siihen ei taida ihan toisetkaan kaksi kuukautta riittää.
Metallin liittokokousvaalit meni porukalta hyvin, vaikka itse jäinkin yhdeksän äänen päähän paikasta. Omalta osalta jäi loppukiri hieman vajaaksi mutta parempi onni ensi kerralla. Ammattiosaston ryhmästä pääsi neljä läpi edellisen kolmen sijaan, ja Kymen alueella meidän kannatus nousi kuusi prosenttiyksikköä ja voitettiin yksi paikka lisää. Ainoa mikä ei onnistunut oli äänestyprosentti, se oli surkea kuten koko maassa.
Elämä rullaa omaa latuaan päivästä toiseen. Yhtenä tai kahtena päivänä viikossa pienemmät muksut on minun kanssa kotona, on vähän elämäniloa. Ja Vilmakin tulee koulusta hyvissä ajoin korttia pelaamaa. Arkiaskareet ovat edelleen aika hankalia mutta kyllä nekin tästä alkaa helpottamaan kun saa varata jo painoa. Kokouksissa on tullut käytyä jos joku on kyydin tarjonnut. Ei ole ihan päässyt rämettymään sohvannurkkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti