Tänään olikin sitten se kauan odotettu aika leikanneelle kirurgille. Hänen mielestään kaikki on mennyt hyvin, luut paikoillaan ja ihonsiirteet tarttuneet hyvin. Eli kaikki niinkuin pitää ja se kuulosti hiton hyvältä!
Ensin kirurgi totesi että hyvin on ihonsiirteet tarttuneet eikä niitä tarvitse erkoisesti suojata kun ovat kuopalla. Jalka siis on edelleen turvoksissa. Kun tuosta turvotuksesta kysyin, niin kuulemma yleensä vuodessa-kahdessa laskee. Eli seuraavat pari vuotta pitää ostaa kaksi paria kenkiä, jepjep...
Nilkan liikkerataa kanssa kokeiltiin. Se liikuikin aika hyvin väännellessä, eikä edes paljoa koskenut. Mutta sitten kirurgi nappasi kiinni varpaista. Totesi, että "nämähän ovat aika jäykät!", ja alkoi vääntämään alaspäin. Murjaisi varpaita minua silmiin katsoen ja totesi että näin sitten kotona: kun silmiin tulee kyyneleet niin sitten pidät siinä 30 sekuntia. Ja sama pitää tehdä vääntäen varpaita taivasta kohden. Siellä on kuulemma jänteet arpeutuneet leikkauksen jäljiltä ihoon ym. kiinni ja rapse käy väännellessä.
Muutama ruuvi on nivelissä sillein että estää liikkeen. Ne joko katkeaa, ei katkea tai sitten ne poistetaan. On kuulemma paria koulukuntaa tuon asian kohdalla. Ja ehkä joudutaan joskus luuduttamaan jalka, jos kivut ei häviä.
Ensi viikolle on aika taas Lappeenrantaan jossa tekevät väliaikaisen "geishakengän". Se kuulemma rajoittuu nilkkaan.Tällä ortoosilla siis kinkataan siihen asti. Lähete on myös proteesipajalle jossa tekevät tuen jalalle, samoin fysioterapiaan. Sairauslomaa ei jatkettu kun sen loppuun on vielä 1,5 kuukautta. Tässä ajassa voi kuulemma tapahtua paljonkin.
Kirurgi sanoi lopuksi, että nyt loppui toipuminen ja alkoi kuntoutuminen. Kuntoutuminen tarkoittaa sitten hikikarpaloita otsalla ja kyyneleitä silmäkulmissa. Ja se EI tarkoita kilometrien lenkkejä vaan kävelemistä OIKEIN huoneen päästä päähän.
Eli näihin tunnelmiin... :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti