Viikolla lääkäri laittoi siis lähetteen fysioterapiaan. Asia ei tietenkään ole niin yksinkertaista kun maksajana on vakuutusyhtiö. Ensin pitää ottaa lähetteestä kopoi ja laittaa sitten vakuutuyhtiöön, jossa asia aikanaan käsitellään. Näin minulle puhelimessa neuvottiin ja lisäksi pitää olla sellainen paikka jonka vakuutusyhtiö hyväksyy. Käskettiin vielä soitella perään, että osaavat noukkia minun tapauksen kasasta ja kiirehtiä. Alkoi tuntua siltä, että kaiken postittelun ja kyselemisen aikana jalka ehtii parantua itsestään.
No, minähän soittelin (muutamaankin otteeseen) ja eräs virkailija antoikin minun asiaa käsittelevän henkilön suoran numeron. Asiat alkoivat taas rullaamaan ihan uudella tavalla. Lähetteet eivät olleet edes vielä menneet perille, mutta virkailija lupasi puhelimessa maksusitoumuksen kun katsoi papereista mitä minulle on käynyt. Proteesipajalle ei tosin pystynyt lupaamaan, ennen kuin saa tarkan tiedon mitä siellä tehdään. Virkailija neuvoi vielä varmistamaan fysioterapeutilta että hoitavat tälläisiä vammoja, muuten ei ole väliä missä käyn.
Kyselin vielä, miksi minulle maksettiin ennakkomaksuna sairaspäivärahaa eikä todellista. Vakuutusyhtiössä olivat ihmetelleet minun vuosiansioiden epäjohdonmukaisuutta, viime vuosi kun oli aika paljon pienempi. Viime vuonna olin viisi kuukautta osittaisella hoitovapaalla ja tein 30 tuntista viikkoa. Tätä olivat sitten kyselleet, vaikka palkanlaskennasta oli kuulemma laitettu selvitys. Olivat sitten laittaneet rahaa tulemaan ettei tarvitse ilman rahaa odotella. No, ei ne asiat aina selviä yhdellä kertaa. Mutta se on sanottava, että palvelu oli taas IF:n puolelta todella hyvää.
Ensimmäinen fysioterapeutilla käynti oli lähinnä mittailua ja kääntelyä. Varpaat eivät siis liiku ilman apua juuri ollenkaan paitsi ukkovarvas vähän. Sormilla tavuttelemalla kaikki taipuvat ilman suurempia tuskia.
Nilkka taipuu ylöspäin 5 astetta ja alas 20 astetta eikä siinäkään käsin taivuttaessa kauheasti kipua ole. Sivusuunnassa nilkka ei sitten liikukaan juuri ollenkaan.
Kaikki tämä nilkan jäykkyys johtuu pääasiassa turvouksesta ja liki kolmen kuukauden liikkumattomuudesta, mitään sieltä ei ole varsinaisesti rikki. Turvotusta onkin pitkin jalkaa, nilkan parista sentistä jalkapöydän reilu viiteen senttiin. Turvotus pitäisi saada liikuttamalla, kohoasennolla ja kylmällä pois. Liikeratojenkin pitäisi siitä alkaa paranemaan. Tosin varpaiden jänteet ovat arpeutuneet leikkauksen jäliltä johonkin kiinni mutta niidenkin pitäisi vääntelemällä rapsahdella irti.
Kävelyn opettelussa riittääkin sitten tekemistä. Jalka on ollut sairaalasta asti enemmän tai vähemmän oikealle kääntyneenä, se on ollut helpoin asento kipujenkin kannalta. Nyt kävellessä jalka on siis viistosti oikelle kuin Aku Ankalla. Eli ensimmäinen ohje on kääntää varpaat menosuuntaan. No se onkin helppo homma. Paitsi että polvi kääntyy samalla sisään päin. Polvikin pitäisi kääntää varpaiden suuntaisesti. Tämäkin onnistuu, mutta sitten alkaakin aikamoinen kipu nilkassa ja pohkeessa, ja koko jalka kääntyy lonkasta väärään suuntaan. Ohjeena on siis kävellä ajatuksen kanssa muutamia askelia huoneesta toiseen. Siitä se kuulemma alkaa pikkuhiljaa sujumaan. Lisäksi nilkan ja varpaiden heiluttelua ja vääntelyä joutoaikoina.
Fysioterapiaa jatketaan kaksi kertaa viikossa näin alkujaan. Ensi viikolla tehdään Lappeessa väliaikainen "geishakenkä" tukemaan jalkapöytää ennen kuin proteesipajalta saa "oikean" tuen siihen. Eiköhän tämä taas pikkuhiljaa mene etiäppäin.
Eilen harrastettiin lasten kanssa kulttuuria, kun käytiin Kymen Kotkien kanssa katsomassa Kotkassa Koirien Kalevalaa. Lapset tykkäsvät kovasti niin linja-automatkasta kuin teatteristakin. Vähän vaikutti, että linjurikyyti voitti teatterinkin! Mukava reissu kaikin puolin, sai Hannakin laatuaikaa yksikseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti