Aamulla huomasi taas jalasta, kuinka mukavaa oli käydä ammattiosaston kokouksissa. Kun kinkkasin hyvin lyhyellä askeleella keittiöön kahvinkeittoon, tirahti pieni kyynel silmäkulmaan. Niin makealta jalka tuntui taas. Mitä enemmän liikkuu, sen kipeämpi on. Ja mitä pidempään on paikallaan, sen kipeämpää tekee taas lähteä liikkeelle. Tosi miellyttävä yhdistelmä! Mutta mentävä on, maattu on jo ihan tarpeeksi. Pienin askelin mutta kuitenkin.
Eilen pidettiin ammattiosaston toimikunnan kokous ja siihen perään kevätkokous. Paikalla oli 15 jäsentä ja päälle syötiin kylpylässä. Kohta onkin ammattiosaston alkuvuoden kokoukset taputeltu, yhtä enää puuttuu.
Pääsiäispyhät tuli ja meni. Pitkänä perjantaina pääsi ensi kerran saunaan yli kahteen kuukauteen. Kyllä teki hyvää istua leppeissä löylyissä, kylmä oluttölkki kädessä ja puhua "miesten juttuja" Onnin ja appiukon kanssa. Pienenä yksityiskohtana mainittakoon, että kävin myös ensi kertaa yli kahteen kuukauteen seisoviltaan suihkussa. Kaikkea sitä päähän pälkähtääkin... Jalka ei kyllä tykkää tuosta löylyttelystä läheskään yhtä paljon. Ilmeisesti lämpö turvottaa sen verran, ettei meinaa nahkoihin mahtua. Mutta saunaakin vähän kerrassaan ja pikkuhiljaa.
Huomenna olisi leikanneen kirurgin tapaaminen. Vähän jänittää kuulla hänen mielipiteensä jalasta ja sen toipumisesta. Toisaalta kiinnostaa kovasti mitä tästä eteenpäin tapahtuu. Ilmeisesti tuon ortoosin saa jättää pois ja joku tuki tuohon jalkaan pitäisi saada. No, huomenna nuo kait selviää.
Tänään saatoin avata sellaisen pandoran lippaan, jota ei enää saa kiinni. Tökkäsin imurin johdon seinään ja köpöttelin mielen kanssa kämpän ympäri. Sitten menin kellariin, otin pyykit pois kuivurista, laitoin sinne märät ja pyykkikoneen myös pyörimään. Kaikki ei sujunut ihan yhtä sutjakkaasti kuin vielä tammikuussa mutta kuitenkin. Minusta alkaa kuoritua pikkuhiljaa koti-isi sohvaperunan sisältä. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti