Sukulointia

Taas on viikko lopuillaan, huomenna jo perjantai. Aika tuntuu kuluvan hitaasti mutta johonkin nuo päivät katoavat. Tänään pääsi jopa IAP:n kokoukseen!.

Viime viikonloppu oli tapatumarikas kun kaverit kävivät parivuotiaan tytön kanssa kylillä. Vuoteen ei oltu nähtykään. Yksi työtaso kasattiin ja yläkerran tolppaan asennettiin telkkari. Siis kaveri teki, minä olin piällysmiehenä. Sinänsä outo vierailu ettei tullut saunottua eikä parannettua maailmaa aamuyöhön. Mutta joskus näin...

Sunnuntaina käytiin lasten ja papan kanssa sukuloimassa Haminassa. Hannaa ei otettu mukaan kun se ei ole mitään sukua. Tai sitten rouva halusi jäädä tekemään rauhassa esseetä. Jokainen voi valita mieleisen vaihtoehdon.
Olikin mukava käydä morjestamassa pitkästä aikaa Joppe-setää. Oskulla piipahdettiin myös kahvittelemassa. Rakkaalla serkullakin olisi käyty mutta jouduttiin jäämään ulkorappusille. Mahatautia perheessä, joopajoo... ;D
No ensi kerralla sitten!
Onkin alkanut jo ahdistaa, ettei sukulaisia näe enää nykyään kuin hautajaisissa. Pitää tehdä tähän muutos kun alkaa koipi kestää autolla ajoa. Se on lupaus, vaviskaa sukulaiset!

Kummiakin käytiin moikkaamassa sairaalassa jossa toipuu aivoveritulpasta. Mukava oli nähdä pitkästä aikaa vakkakin sinänsä ikävissä puitteissa. Kaikkea voi näköjään sattua, ihan jokaiselle.

Jalka kesti suht hyvin matkan rasitukset. Illalla tosin turvotti ja pakotti mutta panacodilla siitä selvisi. Kyllä pienet kolotukset kestää kun pää saa tuulettua. Välillä täällä kantapäät tömisee ja puhutaan aika isoilla kirjaimilla eli hyvä jos vähän tuulettaakin. Vaikka kaipa tuokin kuuluu asiaan.
Kuten kuvasta näkyy, ei jalassa ole oikein tapahtunut muutosta. Siirteet voivat hyvin, kuivat lärpäkkeet ovat hävinneet. Turvotuskin on aavistuksen laskenut kun sidettä on kärsinyt pitää hieman tiukemmalla. Samoin räikeä punoitus on vaihtunut terveen kalmankeltaiseen sävyyn.
Nyt jo hirvittää vajaan kuukauden päästä oleva K-piikkien poisto. Jos piikki hojonkin hipaisee niin tunne on aika ilkeä. Voin vain kuvitella (tai siis en oikeasti...) miltä tuntuu kun se nykäistään pois. Ja niitä on siis kaksi. Prkl... Toisaalta odottaa ennen piikkien poistoa olevaa röntgeniä ja tietoa että kaikki on ok. Sitä sopii toivoa.