Iloisia uutisia ja hautajaisia

Kuukausi sitten kuulin lääkäriltä ilouutisen: kuukuden päästä olet kunnossa eikä sairauslomaa tarvita enempää! Kyseinen lääkäri ei ollut leikannut kirurgi vaan erikoistuva, nuorempi kaveri.Hän oli katsonut aamuiset röntgenkuvat, katsoi jalkaa, pari kertaa puristeli ja totesi että hyvä on. Ei kylläkään kysynyt minulta miten onnistuu liikkuminen, onko kipuja tai oikeastaan mitään muutakaan. Minä olin hieman epäilevällä mielellä, että olisin heti juhannuksen jälkeen työkunnossa, mutta mikäpä minä olen ammatti-ihmisen kanssa väittelemään.

Vakuutusyhtiöstäkin soittelivat. Ihmettelivät, kun mitään muuta paperia ei ollut mennyt heille viimeisen lääkärikäynnin jälkeen, kuin sairauskassan varmuuden vuoksi lähettämä sairauslomatodistus. Eipä sieltä keskussairaalasta kyllä tullut kotiinkaan lausuntoa, yleensä se tulee muutamassa päivässä. Mikä lie hasardi käynyt...
Vakuutusyhtiöstä kyselivät myös koulutuksistani, olisiko jotain muuta uraa mahdollista suunnitella jos jalka ei kestä terästehtaan lattioita taaplata. Olenhan minä 20 vuotta sitten saanut kuorma-autokuskin paperit, tosin päivääkään en ole sen jälkeen ajanut kuormuria. Eli se taitaa olla pois suunnitelmista. Yksi vaihtoehtohan on että lähtee täysin uusille urille ja koulun penkille. Mutta se vaihtoehto on vasta yksi kaukaisista vaihtoehdoista ellei jalka ala pitämään kunnolla päällään. Kaikkeen kuitenkin kannattaa varautua eikä mitään vaihtoehtoa sulkea pois.
Kuntoutusta on nyt takana 18 kertaa ja kolme kertaa on tehty jo lihaskuntoharjoitteita. Jotenkin on tuntunut, ettei ne voimat ole kovinkaan paljoa hävinnyt. Mutta kun jumpparin kanssa on tehty niitä "oikeita" liikkeitä, eikä ole saanut huijattua tai autettua terveellä jalalla, niin kauhean heikkoa se tekeminen on. Kuvaava on, ettei kantapäätä meinaa saada irti lattiasta kun yrittää oikealla jalalla yksistään sitä nostaa. Liikkuvuus on hieman kuukaudessa parantunut mutta hidasta tuntuu olevan. Töitä töitä...

Kävin tällä viikolla työterveydessä kun keskussairaalasta ei tullut enää kutsua. Terrissä ei ollut juurikaan tietoa minun tilanteesta, mitä nyt olivat netistä ihalleen kauniita valokuvia. Lääkärin kanssa keskustelin tilanteesta, lääkäri tutkaili jalkaa ja tilasi sairauskertomukseni sairaalasta. Lääkäri kertoi kirjoittavansa lausunnon vakuutusyhtiölle lausunnon kunhan saa paperini ja jatkoi sairauslomaani elokuun alkupuolelle. Katsellaan taas elokuun alussa miltä tuntuu ja mitä tehdään.

Santtu 2007-2012

Maaliskuussa auton alle jäänyt Santtu päätti päivänsä eläinlääkärin toimesta viime viikolla. Jalka ei toipunut yhtään, päinvastoin kaikki lihakset hävisivät. Ei lerppu jalka koiraa itseään haitannut, mutta maata viistänyt jalka aukesi heti kesän alettua ja edessä olisi ollut tulehduskierre kaikkine lieveilmiöineen. Todella ikävä asia mutta sellaista se elukoiden kanssa on. Santun lopettaminen oli ollut mielessä jo pidempään, kun tuntui ettei jalasta tule enää kalua. Lapsille varsinkin asia oli kova paikka, ja tytöillä oli itku silmässä kun yhdessä luotiin hautaa umpeen.

Toivottavasti nämä ikävämmät uutiset alkaisi olla tältä erää tässä.