Eilen piipahdin taas Etelä-Karjalan keskussairaalassa. Tällä kertaa en suinkaan näyttämässä jalkaani vaan persettä!
Kyllä sitä mies pari kuukautta katselee, kun paskoo pöntön ylt ympäriinsä vereen, mutta sitten tuli mitta täyteen. Jotenkin sitä uskoo että kaikki on kunnossa ja oireet häviää itsestää. Oikeaan aikaan sattui työterveyteen aika jalan takia, ja uskalsin ottaa asian puheeksi. No, vilkaistahan sine piti. Tai olisi pitänyt jos ei olisi sattunut... No kuitenkin, lääkäri laittoi lähetteen tähystykseen.
Kyllähän sinne meno hieman jännitti, osaltaan odotettavissa olevan kivun mutta toisaalta häveliäisyyden takia. Onneksi tuosta häveliäisyydestä karisi liki kaikki pois, kun olin vuosi sitten sairaalassa. Jotenkin oppinut kuitenkin asiat ottamaan asioina.
Mennessä tähystykseen, pitää laittaa hassut housut jalkaan. Siis sellaiset, joissa on reikä "väärällä" puolella. Onhan se hieman erikoinen tilanne, kun ventovieras mies työntää sormen hanuriin. Toki käteltiin ensin ja esiteltiin, että sillein tuttuja oltiin. Kuvittelin, että tähystimen laitto tekee kipeää, mutta se olikin kivuttomin homma. Oli vekkulia katsella näytöltä, miltä oma suolisto näyttää. Mutta se ei ollut ihan niin kivaa, kun suolistoon pumpattiin ilmaa, eikä tähystin meinannut mennä mutkista eteen päin. Tuntui, että maha räjähtää, ja hoitaja painoi kaksin käsin vatsaa. Onneksi välillä ilmaa purkautui uloskin, se vähän helpotti. Myös näytteide n otto suolesta tuntui, välillä enemmänkin. Lääkettäkin olisi saanut, mutta autolla ajo olisi ollut "nounou" vuorokauden ajan. Sanoi, että jos tämän pahempaa ei ole tarjolla niin kestän kyllä. Ja kestinkin.
Sinänsä jotenkin outo kokemus, kun on liki metri kaapelia sisuksissa, jalat levällään pöydällä, välillä perse laulaa ja rapaa roiskuu, mutta silti lääkärit, hoitajat ja potilas vitsailee niitä näitä.
Hetihän sieltä paljastui haavainen paksusuolentulehdus n. 30 cm matkalla. Ei kuulemma kovin paha vielä ja lääkkeillä ja epäterveellisellä ruoalla aletaan hoitamaan. Epäterveelisellä siis niin, ettei tuli jätettä. Siis kuidut pois ja lihaa, kalaa ym. No, sehän passaa. Ja juoda pitää paljon. En edes kysynyt että "oluttako?"... Näyttää olut olevan yksi oireita pahentavalla listalla tuoreen leivän, pullan, kaalin herneiden ym. lisäksi.
En tiedä, onko viimeisen vuoden lääkkeet olleet osaltaan aiheuttamassa sairautta. Myös stressi on osana sairauden puhkeaista. No, ei sillä ole sinänsä väliä, mistä johtuu. Onneksi tietää mikä siihen auttaa. Pahin, mitä tästä voi seurata, on avannepussi. Toivottavasti siihen ei tarvitse mennä, eikä se kuulemma ole edes todennäköistä. Hoidot ovat niin hyvin kehittyneet nykypäivänä.
Nyt tähän loppuun pieni vinkki: jos siellä pöntössä näkyy verta (sinne siis pitää aina kakin jälkeen vilkaista!) niin menkää lääkäriin! Ne suolet ei siellä paskan keskellä itsekseen parane, ja kun aikansa vitkuttelee, niin saattaa olla avannepussi mukana lopun ikänsä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti