Kahteen otteeseen tuli käytyä kesän lopussa lääkärissä ja kahteen kertaan oli myös työkykykeskustelut. Toisella kerralla lääkäri jatkoi sairauslomaa lokakuun loppuun ja panacodin rinnalle määräsi hermosärkylääke lyricaa. Panacodista pitäisi kuulemma päästä pikkuhiljaa eroon, koukuttaa kuulemma. No, en tuosta koukusta tiedä mutta jos niitä ei syö, niin jalkaan koskee entistä enemmään. Huomaa milloin vaikutus alkaa lakkaamaan, ei tarvitse kellosta katsoa.
Kesällä pärjäsikin vähemmillä lääkkeillä kun ei ollut "pakko" tehdä eikä lähteä mihinkään, kuntoutusta lukuunottamatta. Kotonakin tuli jumpattua jalkaa sen minkä kesti. Ajattelinkin, että jos vähemmillä panacodeilla pärjää niin hyvä. Mutta kun tuo arki iski, niin huomasi ettei yhtään vähemmillä tule toimeen, joskus tuntuisi vaativan enemmänkin. Mutta josko nuo lyricat alkaisi auttamaan, kun saa nostettua annokset oikealle tasolle. Nyt ei vain tunnu sen suhteen kovin lupaavalta. Noh, aika näyttää...
Tänään sitten tulla tupsashti postissa, seuraavan kuntoutuksen maksusitoumuksen lisäksi, yhteydenottopyyntö poliisiin. Haluaisivat kuulla minua asianomistajana työtapaturmassani. Aluehallintovirasto teki tapaturmasta kesän alulla tutkintapyynnön poliisille, oli kuulemma sen verran paljon rikoksia tapahtunut. Viime viikolla täyttelin oikeusapuhakemuksen metalliliittoon, ylihuomenna kinkkailen poliisin juttusille. Yllättävän nopeaa toimintaa, kun aluehallintoviraston ylitarkastaja arveli että menee ensi vuoteen. Parempi tietysti että saa asian virallisen puolen hoidettua alta pois.
Työkykykeskustelua käytiin ja tultiin siihen tulokseen ettei tehtaalle ole vielä asiaa. Ei ainakaan niin kauaa kuin aamusta iltaan napostelee kolmiolääkkeitä. Sittenkin melko varmasti toiselle osastolle, koska ei tällä jalalla entisiä töitä tehdä. Aluksi ehkä jotain työkokeilua, muutamaa tuntia kerralla. Mutta saapas nähdä, johan vakuutusyhtiökin kehotti varmuuden vuoksi katselemaan koulutuspaikkoja. Ei toisaalta tuntuisi ajatuksena yhtään huonommalta.
Kun nyt miettii paria kuukautta taaksepäin ja tämänhetkistä tilannetta, ei jalassa kovin paljoa ole tapahtunut. Liikkuvuutta on tullut jonkin verran lisää, mutta kivut eivät oikeastaan ole vähentyneet. Aamut ovat edelleen vaikeita, kun jalka on nilkasta alaspäin jäykkä kuin rautakanki, mutta toisaalta illalla koipea kolottaa kun on joutunut olemaan jalkeilla. Siihen väliin sitten mahtuu eri asteisia kipuja kävellessä. Noo, eipä ole tylsää... ;D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti