Nyt on reilut pari viikkoa tullut kinkattua geishakengän kanssa. Kuten arvelinkin, liikkumisen lisääntyessä myös kipuilut ovat lisääntyneet. Panadolilla, panacodilla ja buranalla on siivitetty päivää, yleensä aamusta iltaan.
Viikko sitten käpyteltiin kavereiden kanssa viikonloppu Rytöniemessä mökköstelyn merkeissä. Lapset viihtyi ja mukavaa oli kaikin puolin. Liikkuminen epätasaisilla poluilla otti jalan päälle aika kovastikin, kun vielä jokaisella askelella piti erikseen miettiä, mihin jalkansa laittaa. Hauskaa oli myös köpötellä aamulla pariinkin otteeseen ulkohuussiin. Tällä koivella ei voi tuotakaan hommaa jättää ihan viime tinkaan, saattaa joutua housupyykille! Kun kolme päivää tepsutteli poluilla, saikin maata maanantain sohvalla koipi tyynyn päällä. Näin se vain näyttää menevä.
Vappuilkamat paleltiin Simpeleen työväentalolla. Porukkaa oli toista sataa ja ihan hyvä tunnelma. Sunakin piti hyvän puheen.
Eilen juhlittiin Niinan synttäreitä hyvän ruoan ja vielä paremman seuran merkeissä. Nuoriso jaksoi lähteä jatkamaan kaupungille mutta maalla asuvat vanhukset suuntasivat kotia.
Fysioterapiassa käyn kerran pari viikossa. Jotain apua tuosta jumpasta on ollut, kun nyt saa melkein kaikki varpaat oikein kovasti yrittämällä lattiaan. "Nimetön" varvas vain on ihan "hönttö", siihen ei elämää ole saanut. Mutta jahka turvotuksen laskettua siihenkin jotain eloa tulisi. Lymfahieroja antoi kokeiltavaksi tukisukan joka aika hyvin poistaakin turvotusta. Turvotus toki palaa heti kun sukan ottaa pois. Mutta josko se siitä lymfahieronnan kanssa alkaisi poistumaan lopullisesti.
Kävelyn opetteluahan tämä omatoiminen jumppa suuremmalta osin on. Jotenkin tuntuu hassulta ettei enää edes muista, miten "oikeasti" kävellään. Ohjeena on, että kotona mahdollisimman paljon paljain jaloin kävelyä, että hermoärsykkeitä tulisi jalkaan. Tuntuu jännältä kävellä, kun jokaisen askelen yrittää ajatuksen kanssa saada menemään oikein. Yllättävän raskasta, myös henkisesti.
Vekkuli asia on tuo kivun kanssa eläminen. Jossain vaiheessa kotona maatessa kipuja ei kauheasti ollut, pystyi olemaan ihan ilman lääkkeitä. Mutta nyt liikkuessa se on mahdotonta, vaikka kivut tulevatkin enemmälti paikoillaan ollessa. Mutta tuohon kipuunkin näemmä tottuu ja osaa iloita siitä kun välillä ei koskekaan ihan niin paljon. Sekin lohduttaa, että yleensä kivut johtuva siitä, että jotain on tehnyt. Eli kipujen kanssa, pienin askelin kohti parempaa huomista.
Jouni kävi ropaamassa tänään veneen sähköjuttuja kondikseen. Ensi viikolla lasketaan vene vesille ja mennään viikonlopuksi mökköstelemään. Siellä sitä saa taas hyvää reeniä jalalle ja mielelle, kun kompastelee kivikossa. Mutta sitähän se jumppari suosittelikin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti