PRKL! Koirakin jäi sitten auton alle!!!

Kyllä tuntuu huono tuuri riivaavan. Sunnuntaina Hanna oli lähdössä hiihtämään lasten kanssa ja vei koirat häkkiin. Eikös Ruski pyörähtänyt salamana ympäri, kun hihnan otti pois kaulasta, ja livahti ovesta karkuteille. Ja Santtu tietenkin perässä!

Ei mennyt pitkään kun pihaan tuli saab josta etuvalo ja vilkku rikki. Kuski kertoi että musta koira oli jäänyt alle ja joku oli neuvonut meille. Heti perään ajoi volvo pihalle kyselemään kanssa kenen koiria ja lupasivat lähteä hakemaan ne kotia. Onnettomuudekseen volvo vain peruutti penkkaan ja jäi siihen tukkien tien.
Hannakin tuli lasten kanssa kotia tässä vaiheessa. Siinä sitten soiteltiin naapurille ja ukille että saataisiin ainakin Santtu kotia että päästäisiin lääkäriin, joka viimein löytyi Parikkalasta.

Ohi ajanut naapuri toikin Santun kotia kun oli tunnistanut meidän koiraksi. Ruskikin hölkytteli tietä myöten kohta ja joku sai sen tieltä kiinni. Naapuri sai hinattua volvon pois penkasta ja ukki lähti viemään meitä Parikkalaan. Hannasta ei olisi kyllä ollut autoa ajamaan, sen verran vatkasi kädet säikähdyksestä. Perheen tytöt ottivat muutenkin jutun aika rankasti, oli aika itkuista porukkaa. Onni sen sijaan pyörähti sisälle katsomaan lastenohjelmia...

Kun Santtu kannettiin autoon, ei sillä pelannut yksikään jalka ja pääkin näytti siltä että silmästä vuotaa verta. Minulla oli aivan päivänselvää että lopettaminen on edessä. Lääkäri totesi heti että oikea etujalka on poikki kun se on aivan hervoton. Muut jalat jo siinä vaiheessa liikkuivat.

Seitsemän tai kahdeksan röntgenkuva jälkeen Santusta ei löytynyt yhtään murtunutta luuta. Sisuskalutkin näyttivät ehjiltä, samoin virtsarakko joka vielä lopuksi ultrattiin. Silmät olivat ihan ok, veri tuli silmän alta olevasta muutaman sentin haavasta joho tuli pari tikkiä. Silmän päälläkin oli pieni vekki joka ei vaatinut tikkausta. Ainoa paha asia on tuo oikea jalka joka ei ota yhtään päälle eikä Santtu sitä edes nosta. Lääkärin mukaan kuukaudessa selviää onko kyseessä "puujalka" vai onko hermot katkenneet. Kyllä siellä jotain pientä eloa tuntuisi olevan kun rapsuttelee. Mutta sitten pitää miettiä mitä tehdään jos jalka ei tule enää yhtään toimivaksi. Muuten tuntuu olevan oma ahne, vilkas itsensä. Mutta aika näyttää, toivotaan parasta.

Omalta kohdalta voi sen sanoa ettei juuri mitään muutosta ole tapahtunut. Ei jalassa eikä kuulemma työmaallakaan. Tapaturman tutkinta on edelleen viemättä loppuun joten vakuutusyhtiöön ei ole saatu lähetettyä selvitystä tapaturmasta. Tämä taas tarkoittaa sitä että kahden viikon päästä loppuu palkanmaksu eikä vakuutusyhtiöltä saa korvausta.

Saattaa alkaa vituttamaan pikkuhiljaa. Ihan kuin tässä ei olisi muutakin ajattelemista kuin päivänselvien asioiden takia soitella pitkin maailmaa. No, eiköhän tämäkin tästä, pikkuhiljaa. Luulen, että kun saan tämän päivän puhelut soitettua, niin asia on paljon selvempi. :)